Kuulumisia

Koko viikko töissä oli yhtä hulinaa. Nyt on kyllä niin kiire, että saa laskea minuutit tarkkaan kuinka ehtii.

Aamulla Wilman kanssa jäljestämässä. Ja minkälaisen maaston olimme valinneet! Käytiin illalla tekemässä jäljet Sannan kanssa ja tänä aamuna oltiin jäljestämässä ne. Mejäguru Laura oli opastamassa. Wilman jälki meni melkein kohtisuoraa kallioseinämää ylös. Sain pidellä risuista kiinni, että pääsin nousemaan kalliolle edes Wilman vetämänä. Karmeaa risukkoakin. Fiian jälki oli vähän helpommassa maastossa. Saku joutui aivan hirvittävään ryteikköön melkein koko matkaksi. Laura ajoi Sakun kanssa jäljen ja mua melkein hävetti, kun hän sai puuskuttaa eteenpäin risujen lyödessä kasvoille.

Kalle on tehnyt ihan koko viikon valmisteluita tämän päiväistä VSPK:n valtakunnallista tapahtumaa varten, joten en ole sitten viime viikonlopun miestäni juuri nähnytkään. Pojat lähtivät raunioradalle maalimiehiksi ja sen jälkeen oltiin Dilbertin ja Wilman kanssa metsälenkillä. Nyt molemmat nukkuvat. Wilma pomppi metsässä kuin pieni kenguru, mutta nyt loppui veto. Levätköön nyt niin kauan kun lähdetään koirakouluun viiden aikaan.

Suunnistan seuraavaksi yksin saunaan,  sitten pienille päiväunille, sitten hakemaan poikia pois raunioilta, kun Kalle soittaa etteivät enää jaksa, sitten jauhelihakastikkeen teko ja spagettien keitto ja sen jälkeen koirakouluun illaksi ensin Wimmun tanssitunneille. Lopuksi Dilbertin kanssa tokoon. Kalle tulee joskus yöllä kotiin, joten pojat saavat nyt jäädä yksin. Pärjäävät kyllä se pari tuntia yksin kotona, kun molemmat ovat koululaisia jo.