Tämä ilta meni muutaman työkaverin seurassa ex-työkaverin häissä. Ahdoin itseni iltapäivällä jo useamman vuoden uskollisesti palvelleeseen juhlamekkoon, joka kieltämättä oli melkolailla tiukka jo päälle laitettaessa, mutta päätin silti urhoollisesti laittaa sen päälle, koska siitä puvusta ei näy, vaikka vähän kiristääkin. Päällä on nimittäin toisesta ohuesta kankaasta väljempi toinen kerros, joten pukua voi käyttää, vaikka alimmainen kerros olisikin hiukan tiukka. Istuin rauhassa pöydässä ruokalautasen ääressä, kun yhtäkkiä tunsin äkillisen helpotuksen kyljessäni: Vetoketju oli hajonnut, siis kokonaan. Se aukesi itsestään, eikä enää pysynyt kiinni. Jes! Siis ONNEKSI mulla oli valkoinen pitsijakku mekon päällä, joten tätä tragikoomista muistutusta ylensyönnistä ei sentään tullut tietämään kuin oman pöytäseurueen naiset ja kyllä me tällä kieltämättä hiukan hihiteltiin....Muuten häät olivat oikein kivat: hyvää ruokaa, ihanaa jatsahtavaa live-saksofonimusiikkia, jne.

No comments:
Post a Comment