Töissä syksyn h-hetki lähestyy

Töissä lähestyy syksyn h-hetki - ensi viikonloppuna pyörähtää käyntiin Naantali-missio, jolle on annettu nimi Usko huvikses! Itse odotan tietenkin eniten sekä lauantai-illan Night café -tilaisuutta, jossa esiintyy Johanna Kurkela että kestosuosikki Jippii-kuoron konserttia lauantaina päivällä. Mutta tässä kaikessa on ihan uskomaton homma. Ensi viikolla menee iltatöiksi luultavasti joka ilta ja perjantaina jään suoraan töistä ottamaan vastaan perjantai-illan esiintyjiä ja puhujia. Illan pääpuhujan Päivi Niemen kanssa ollaan tehty illallistreffit Naantalin kylpylään ennen tilaisuutta ja itse tilaisuus kestää klo 22 saakka, joten kun aamulla kotoa lähden, niin kotiin tulen luultavasti vasta ehkä klo 23 aikaan. Lauantainakin tulee pitkä päivä, kun Jippii-kuoro saapuu klo 12 tekemään sound checkiä. Heidän konserttinsa on klo 16 ja ohjelmaa on koko illaksi. Night café, jossa J0hanna Kurkela esiintyy alkaa vasta klo 21 ja päättyy klo 24, joten olen kotona vasta yöllä n. klo 01. Molemmista päivistä tulee siis osapuilleen 13 tuntisia.

Missiosihteerinä toimiminen on äärimmäisen kivaa puuhaa, mutta sen järjestelyt ovat kaatuneet vähän liikaa pelkästään mun harteilleni, mikä ei olun alunalkaen tarkoitus. Hommat ovat vain vyöryneet päälle. Torstain ja perjantain välisenä yönä oli jotakin ihan ihmesydämentykytyksiä nukahtaessani ja sitä edellisenä yönä heräsin 03.30 ja makasin usean tunnin valveilla ja mietin olenko unohtanut jotakin korvaamatonta mission suhteen. Perjantaina saatiin ylimääräinen projektiapu, jota oltaisiin tarvittu jo kauan sitten. Hyvä että tuli nyt edes. Perjantaina se oli liisteröimässä puoli Naantalia julisteiden ja konserttimainosten kanssa.

Lapset hinkuisivat lauantaina niin paljon Jippii-kuoron konserttiin, kun tietävät niiden olevan Naantalissa, mutta enhän mä voi niitä otta sinne, kun olen itse siellä töissä. Jippii on meidän kestosuosikki ja aina kun ne ovat jossakin tunnin ajomatkan sisällä, niin me yritetään olla siellä.

Pojat ovat parhaillaan siivoamassa pihaa ja mä tuli just ruokakaupasta. Ostin itselleni farkut ja 2 kirjaa. Olen mainoksen uhri. Olen miettinyt monta kertaa että mikä tämä kansainvälisen villityksen aikaansaanut Alexander McCall Smithin uusi dekkarisarja on, jolla on fan clubejakin ympäri maailmaa. Sarja kertoo botswanalaisesta naisyksityisetsivästä. Menin ostamaan siis nämä - vähän vaihtelua Torey Haydenille. Viime aikoina olenkin lukenut vain hänen kirjojaan.