Tilda-ostoksilla ja muuta...

Kyllä on hankalaa pitää yllä niin montaa blogia - en yhtään ihmettele, että moni on päätynyt aloittamaan uuden yhdisteltyn blogin ja jättänyt vanhat sikseen. Olisikohan ollut parempi vaan minunkin pitää yhtä ja erottaa erilaisilla tunnisteilla vaan eri asiat toisistaa, kun nyt joutuu valitsemaan laittaako kissa-, koira-, askartelu-, työ- vaiko tähän blogiin. Uu-uuu... Tilda-ostokset laitoin jo askartelupuolellekin, mutta kumminkin olisin halunnut sen periaatteessa tännekin. Askartelublogissa on muuten uusia korttejakin - tai siis ei ihan uusia, vaan vihdoinkin sain aikaan laittaa kesän kortteja esille.

Jaa-a, jokatapauksessa tänään haksahdin Sinooperissa Tilda-juttuihin. Pääsin kerrankin käymään siellä ilman poikia, kun Länsikeskuksen Sinooperi on pidentänyt aukioloaikojaan ja Kallen vanhemmat hakivat poikkeukselliset Samun ilttiksestä ja tekivät molemmille pojille ruokaa. Ostin Tilda-peltipurkkisarjan (omistan ennestään yhden sarjan), Aineet Tilda-enkeliin ja yhden Tilda-ideavihkon. Ajattelin että kun en ole saanut aikaan ommella ihan alusta alkaen, niin kokeilen jos saisin tehtyä enkelin, kun paketissa on kaikki mitä tarvitaan kaavoista kankaisiin ja koristeisiin.

Kalle on vielä tänään Helsingissä (lähti eilen - työmatka) ...olen vähän aikeissa lähteä töistä aikaisemmin tänään, ehkä jo heti yhden jälkeen ja pitää loppuviikon vapaata kun on poikienkin syysloma. Kalle ehtinee seitsemäksi kotiin Hesasta, joten ehdin kuitenkin koirakouluun tänään normaalisti. Illalla on 19.30 alkaen Dilbertin agility ja Wilman koiratanssi.

Mitäkö suunnitelmia vapaapäiviskis? Arvatkaa! Siivoamista... Kuulen jonkun kommentoivan, että ei kai nyt niinä harvoina vapaapäivinä kun voisi tehdä jotakin mukavaa, mutta nyt on kyllä taas todettava, että ei ole minkäänlaisia vaihtoehtoja. Kiireinen syys-lokakuu on taas kerran tehnyt tehtävänsä ja täällä alkaa näyttää siltä, että täällä ei viitsi olla enää... toivottavasti tilanne on toinen, kun ensi viikko alkaa.

Caspian-kissa oksensi eilen illalla kaiken ulos mitä söi. Oli kyllä täysin pirteä, joten en usko sen olevan mitään erikoista. Aslankin joku viikko sitten teki saman jutun kerran. Ihmettelin siinä oksennuksia pois siivotessani mikä ulina alkaa kuulua makuuhuoneesta. Simo ja Samu säikähtivät niin kauheasti Caspianin oksentamista, että kesti hetken ennen kuin sain heidät rauhoittumaan. Samu oli se joka aloitti eikä itkusta meinannut tulla loppua... hän yhdisti Caspianin oksentamisen siihen, kun Rasmus oksenteli silloin kun se jouduttiin lopettamaan. Yritin sanoa, että ei 5 kuukauden ikäisellä kissanpennulla ole syöpää, niin kuin Rasmuksella oli. Samu oli vähän sitä mieltä että "mistäs tiedät!" Pojille on jäänyt vähän kammo Rasmuksen poismenosta. Joka kerta kun joku eläimistä oksentaa, niin heillä nousee sama huoli pintaan ja kuitenkin kun kissatkin oksentavat jo karvapallojakin pois säännöllisesti ja se kuuluu asiaan, niin aina ei tarvitsisi huolestua.