Perjantain kuulumisia

Lähdin aamulla vain käymään töissä, koska Samu oksentaa. Otin vähän hommia mukaan kotiin.
Kotiin tullessani Samu voi onneksi paremmin. Pahin oli eilen. Tänään on jo syönytkin ja kaikki on pysynyt sisällä. Iltapäivällä olin hetken pihalla koirien kanssa. Muutama kuva löytyy koirablogista. Wilma on taas ihan kuin pieni myyrä joka kyntää nenällään lunta. Kuinka joku voi rakastaa lunta niin paljon.

Minä sain tänään taiteltua pyykkejä kaappiin ja pestyäkin aika paljon. Pyykkivuoren pohja alkaa siis häämöttää. Syksyn mittaan rästikasa oli jo kasvanut hälyttäväksi ja joku aika sitten havahduin siihen, että vuoren selvittäminen on aika työläs operaatio. Nyt aletaan olla voiton puolella. Enää yksi iso korillinen ja siinäkin on mukana ne simon vanhat vaatteet, jotka hain tänään varastosta Samulle.

Olen lopen kyllästynyt kuistiremonttiin. Se ei lopu koskaan ja alkaa pahasti näyttää siltä, ettei meillä ole kuistia jouluun mennessäkään. Miehet ovat aloittaneet tekemään sitä varmaan elokuun lopussa, mutta kun se ei vaan etene.

Nyt iltakävelylle koirien kanssa, mutta ensin odottelen Simoa kotiin. Simo on uimassa ystävänsä ja hänen vanhempiensa kanssa Raision Ulpukassa. Ihania ihmisiä, kun ottavat Simon mukaansa. He ehdottivat itse että Simo voisi tulla heidän kanssaan joka perjantai uimaan. En tiedä ketään, kuka ottaisi viikottain vieraan lapsen mukaan uimahalliin. Mikä homma - ja he ovat sillä reissulla aina n. 4 tuntia kerrallaan.