Wednesday, January 21, 2009

Kuulumisia

Jos kirjoittaisi tännekin taas vähän kuulumisia. Töissä hullumylly on jatkunut lähes sen kaltaisena mitä oli ennen joulua. Tulevana lauantaina on taas Missio Night Café, jota sinänsä odotan innolla, mutta hommia tässä saa tehdä taas ihan riittävästi. Siinä sivussa olen yrittänyt pitää asuinkerroksen edes jonkinlaisessa siivossa.

Maanantaina töistä tultuani tein itselleni voileivän ja laitoin päälle avocadoa. Samalla kuorin Samulle mandariinia. Kuori oli tiukka ja mandariini kirpeä. Sormeni olivat ihan mandariinissa ja kuoresta varmasti tarttui jotakin säilöntäaineita sormiin. En tiedä kumpi on syyllinen avocado vai mandariini. Kummastakaan en ole saanut aikaisemmin oireita, mutta leivän syötyäni aloin aivastelemaan hysteerisesti (ainakin 20 kertaa putkeen) ja nenä ja silmät alkoi valumaan, yhtäkkiä tunsin pisteyä ylhäällä kitalaessa takana, missä on pehmeä alue ja huomasin sen turpoavan. Siis apua! Otin tupla-annoksen antihistamiinia, nenäsumut, silmätipat, jne. Onneksi ei turvonnut tukkoon asti, eihän noi antihistamiinit niin äkkiä tehoa. Parin tunnin päästä kaikki oli laskenut pois, mutta tosi outo reaktio tuo oli. Mulla on edellisen kerran ollut runsas 3 vuotta sitten vastaava. Silloin heräsin keskellä yötä siihen, että nenä turposi ihan yhtäkkiä keskellä yötä. Heräsin silloin siihen kun nenää pisteli ja näytin ihan possulta. Tulee kyllä mieleen, että pitäiskö mennä lääkäriin ja pyytää varmuuden vuoksi laukkuun jotakin nopeatehoista antihistamiinia/kortisonia, jos vaikka jollakin kerralla turpoaisi kurkku mistäs sitä tietää.

Maanantaina lähdettiin tuosta allergisesta reaktiosta huolimatta illalla velä liikkeelle ja löydettiin sitten vessaan se sopiva peili ja se on nyt jo paikallaan. Loput peilit kuistille ja kellariin valmistunevat lähiaikoina, koska Kallen isällä on jo kaikki aineet raameihin ja peilit on jo odottamassa hänen työpajassaan. Hyvästi peilitön aika. Eipähän tarvitse enää aamulla laittaa hiuslakkaa mikroaaltouunin ovessa peilaillen :-D

Tiistai-iltana siivosin kirjahyllyn, jotakin mikä olisi pitänyt tehdä jo ennen joulua ja harmitti että jäi tekemättä. Eilen illalla pesin jääkaapin. Nyt on hieno. Oli pakko laittaa koirablogiin kuva kun Dilbert ja Wilma tuijottavat kaappiin. Nekin varmaan ihmetteli, kuinka lasit on ihan kirkkaan ja niiden läpi näkee jotakin ja ennen kaikkea siellä ei ole mitään turhaa josta on mennyt aikapäiviä sitten päiväykset. Hee...

Tänään ilmoittauduin yksiin toko-kisoihin Dilbertin kanssa huhtikuun alkupuolelle. Toivottavasti aurinko ei vielä silloin paista! Samalla tilasin Dilbertille ja Wilmalle molemmille 2 kpl hieronta-aikoja. Käsittämätöntä kuinka jonot sen ihmiset käsittelyyn vain kasvavat. Sain ajat 19.5. ja 2.6. ja nämäkin ovat päiväaikoja. Iltaajat olisivat siirtyneet tuosta vielä monella viikolla. Tästä lähtien on pakko tilata ajat aina heti jo silloin on siellä käymässä. Täytyy koittaa saada koirille ajat jonnekin muualle perushierontakäsittelyyn nyt lähiviikoille. Ehdotuksia?

4 comments:

Unknown said...

Kiva lukea taas kuulumisiasi täältäkin kautta. Tsemppiä kaiken työ- ja kotihulinan keskelle.

Ehdotuksia koirien perushierojaksi on Piipa Takala (RentoWuh), on käynyt säännöllisesti Suloa hieromassa ja sekä minä että Sulo tykätään hänestä kovasti.

Tarleena said...

Heippa ystävä!

Mä joskus ihmettelen, miten ehdit töiden, kodinhoidon ja lasten harrastusten lisäksi vielä noin paljon harrastamaan koirien kanssa? Päiväsi vaikuttavat aika kiireisiltä...

Hanninski said...

Jaa-a... Tarleena, tuo onkin hyvä kysymys. Kyllähän elämä onkin vähän liiankin kiireistä. Sanotaan nyt vaikka niin, että mä en ehkä olen paras kodinhoitaja aina. Mutta mä väittäisin, että ilman koiria mä en ensinnäkään liikkuisi yhtään eli ne saa mut lähtemään ulos kävelylle.

Toiseksi koiraharrastukset ja näiden ihanien karvakuonojen kanssa puuhasteleminen ovat ihan täysin ainoa asia, joissa oikeasti aina ilman poikkeusta unohdan kaiken ja rentoudun ja nollaudun täysin enkä muutaman minuutin päästä esimerkiksi edes muista että on olemassa sellainenkin asia kuin työ... joten nämä koirat ja niiden kanssa tekeminen on kyllä sekä oman fyysisen että psyykkisen terveyden ja jaksamisen kannalta aivan välttämättömät.

Lisäksi kaiken päälle koiraharrastukset ovat asia, joka yhdistää koko perhettä. MÄ luulen, että ei ole mitään muuta, josta pojat innostuu yhtä paljon kuin Kalle ja viitsivät istua maalimiehenä suunnuntaina raunioilla vain koska siellä tapaa monta koiraa ja saa koiranpusuja. Tai minä ja Kalle sitten... me ollaan tosi erilaisia kiinnostuksen kohteiltamme. Kyllähän sitä seurusteluaikoina yritti olla kiinnotunut sanoista asioista kuin toinen, mutta ajanmittaan sitä huomasi, että oikeesti ei viitsi istua tarkka-ammuntatreeneissä tai radioamatöörien kokouksessa, eikä Kallea kiinnostanut sellaiset asiat kuin mua. Nyt vihdoin meillä on asia, joka oikeesti kiinnostaa meitä molempia ja on meille molemmille tärkeä. Nää koirat on paitsi meidän perheenjäseniä, niin lyömättömiä tassuterapeutteja ja avioliittoneuvojia.

Joanna said...

Piipa Takala minäkin suosittelen :o)

Meilläkin koira on/ovat paitsi meidän perheenjäseniä, niin lyömättömiä tassuterapeutteja ja avioliittoneuvojia - tähän yhdyn
100 % !!!