Uudet säännöt, uudet tuulet

Valtterin sairauden johdosta meillä puhaltaa kotona uudet tuulet. Löysin netistä tietoa kissan munuaisten vajaatoiminnan hoidosta ja siellä sanottiin, että ihan pienikin määrä tavallista ruokaa mitätöi koko ruokavaliohoidon. Kissan ei todellakaan saa saada yhtään mitään - ei murustakaan - muuta kuin omaa erikoisruokaansa ja vettä.

Mitäs nyt? Meiltähän löytyy murusia kaikkialta ja tiskipöytä pursuaa käytettyjä lautasia, joita on kiva käydä nuoleskelemassa! Tosin nuoleskelu on ollut enemmän Aslanin ja Caspianin harrastus, mutta silti....

Kalle puunaa nyt keittiön pöytää ja tiskipöydän tasoja joka välipalan jälkeen, ettei niille jää mitään murusia. Keittiöstä on viety matot pois, että on helpompi imuroida ja muruset näkyvät heti. Pieni pyöreä robotti-imuri surraa edestakaisin monta kertaa päivässä keittiön lattiaa, jos vaikka leivän murusia olisi pudonnut lattialle. Pojat eivät enää syö muualla kuin lautasen päällä keittiön pöydän ääressä. Tietokoneen ääressä ja telkkarin ääressä syöminen on loppu (JES!). Ja pojat suostuvat tähän ihan halukkaasti Valtterin takia - uusia sääntöjä ei kukaan kyseenalaistanut. Ei olisi tullut mieleenkään kenellekään. Molemmat pojatkin vahtivat murusia kuin ne olisivat myrkkyä.

Ensin meinattiin ettei kerrota pojille vielä mitään, kun Valtteri kuitenkin on vielä oireeton, mutta pojat olivat niin huolimattomia syömistensä kanssa ja kun löysin tuon että pienikin määrä voi tehdä tyhjäksi koko erikoisruokavalion, päätimme, että meidän oli pakko kertoa. Ainoa tapa saada pojat tajuamaan, että Valtterin jäljellä oleva elinikä on suoraan verrannollinen siihen, kuinka huolellisesti häntä hoidamme (vaikkei tulevista kuukausista ja vuosista ihan suoraan mitään varmaa voi silti sanoa, mutta ainakin periaatteessa).

Nyt tämä on siis koko perheen yhteinen projekti pitää Valtteri hyvävointisena mahdollisimman pitkään. Myös pikkukissat ja koirat joutuvat tekemään osansa. Pikkukissoilla on ruoka-ajat. Ruokaa ei voi olla aina esillä. Koiratkaan eivät saa enää herkkuja pöydästä. Ei heille voi yksinkertaisesti antaa, jos Valtteri istuu vieressä ja ei saa. Niin - ainoa joka saa on Valtteri - nimittäin omia munuaisraksujaan. Tänään heittelin Valtterille omia raksujaan pöydälle kun muut söivät lounasta. Valtteri innostui tästä leikistä: Kuinka kukaan ei ole aikaisemmin keksinyt että raksujen perään on kiva juosta! Valtteri valitsi itselleen raksulaadun. Meillä oli kahta näytillä, Hillsin raksut eivät kelvanneet, Walthamin /Royal Caninin kelpasivat, joten niitä sitten tuodaan huomenna pussillinen. Kun heittelin Valtterille raksuja, yritin heittää toistakin laatua välillä. Hän nappasi kiinni Hillsin raksun ja huomattuaan mitä yritin hänelle syöttää, Valtteri sylki sen pois ja katseli minua mulkoillen ja loukkaantuneena. Märkäruuasta onneksi on kelvannut toistaiseksi kaikki laadut.

Tietenkin mieluiten Valtteri saisi olla terve, mutta jos nyt haluaa välttämättä etsiä valopilkkuja tästä synkkyydestä, niin ainakin meillä pysyy jatkossa keittiö puhtaampana ;-)