Kevättä ilmassa

Viime kirjoituksen jälkeen on tullut kevät. Enpä ole saanut juuri päivitettyä tätäkään blogia - eläinblogit sen sijaan ovat päivittyneet kohtuullisen säännöllisesti, koska elämä koko kevään on pyörinyt toisaalta Dilbertin ontumisen ja toisaalta Wilman korvatulehduksen ympärillä.

Wilman tilanne on rauhoittumaan päin. Tänään oli jälkitarkastus ja kaikki muut lääkkeet ovat nyt pois paitsi huuliin laitetaan vielä 5 päivän ajan kortisonirasvaa Runsaan parin viikon päästä on vielä vihonviimeinen jälkitarkastuksen jälkitarkastus ja jos silloin ei kasva korvissa mitään, ei tarvitse enää mennä lääkärille.

Dilbertillä tilanne jatkuu epämääräisenä. Eilen olimme Dilbertin kanssa akupunktiossa Kaarinan eläinläkäriasemalla Iris Rastaan vastaanotolla ja hän alkoi kyselemään onko Dilbertin tassuja kuvattu missään vaiheessa. Meidän piti oikein tarkistaa miten se nyt oli ja päädyttiin siihen, että ei olla kuvattu kuin niskasta hännänpäähän ja lokista polviin ja kyynärien kautta nilkkoihin. Tassut itse ovat tosiaan kuvaamatta. Ne kuvataan ensi maanantaina, kun mennään toisen kerran akupunktioon. Iris kuului niihin harvinaisiin eläinlääkäreihin, joka näki heti että Dilbert keventää vasenta jalkaa. Suurin osa sanoo, ettei näe mitään poikkeavaa. Syy miksi Iris kyseli tassukuvista on, että hän haluaisi sulkea pois marssimurtuman jalkapöydän luista. Niitä ilmenee rotikoilla silloin tällöin ja oireet saattaisivat sopia hyvinkin. Olisi helpotus löytää näille epämääräisille oireille syy. Akupunktiohoidon aikana Dilbert oli niin äärettömän kiltti, että Iris-lääkäri kehui oikein moneen otteeseen, miten Dilbert voikaan olla noin ihana ja kiltti. Tälläisiä rotikoita ei usein näe. Voi äitin mussukkaa :-)

Näiden haasteiden keskellä sitä herää kevääseen: Ilmassa on ihanaa linnunlaulua ja maasta nousevat ihanat kukat. Monta kertaa tuntuu kuin sitä itsekin heräisi eloon keväällä. Sitä alkaa katsella vaatekaappiaan kauhuissaan: mustaa, beigeä, valkoista, harmaata, khakia, ruskeaa... hei missä ovat kaikki värit!!! Olen menossa torstaiksi ja perjantaiksi koulutukseen Helsinkiin ja aijon käyttää vapaaillan torstaina kenkä- ja vaateostoksilla. Katsotaan sitten mitä mukaan tarttuu.

Helsingin reissu on mukava breikki työhön, joka on aina välillä ilmapiiriltään melko raastavaa. Välillä on viikkoja, että ei tapahdu mitään järisyttävää ja sitten taas koko paikka kuohuu. Huomenna on vaikea kokous illalla ja kaikki on mahdollista. Edellisestä tuon porukan kokouksesta toivuin lähes 1,5 viikkoa. Nyt tiedän jo asennoitua niin, että mikään ei satuta. Ainoa mahdollinen asenne, jos seuraavana aamuna pitää hypätä junaan kohti Hesaa.