Kesäloma - osa 26

Kotona. Väsynyt. Niska jumissa. Äiti vielä täällä ja sakset ja ompelukone viuhuvat. Olkkarin verhot lyhenevät. Onneksi joku tekee sen. Sitä on odoteltu jo melkoisen kauan.

Pojat nukkuivat puoli päivää. Itsenikin olisi tehnyt mieli.

Iltapäivällä Dilbertin kanssa akupunktio. Kuinka joku voi rakastaa niin syvästä eläinlääkäriä, joka joka ainoa kerta tökkii neuloilla?

Ajatukset alkavat jo vähitellen kääntyä ensi viikkoon ja töihin paluuseen. Miksi ihmeessä pitää palata arkeen??? Onks pakko, jos ei haluu?