Huh huh, mikä homma!

Siis huh huh, mikä homma saada kaksi partiopoikaa retkelle lähtemään. Apua, paljon pahempaa kuin yhden partioretkelle saaminen! Mä olin tietty ihan älyttömän väsynyt, koska olin valvonut kolmeen yöllä ja etsinyt tavaroita. Miten yhden yön retkelle lähdettäessä voi olla noin pitkä lista tavaraa mitä pitää olla mukana, mm. pariton villasukka, heijastin, jonka saa hukata, askartelusakset, jne jne - puhumattakaan kaikesta pakollisesta vaate- ym. tavarasta. Osa pakkaamisesta jäi vielä aamuksi, koska poikien täytyy nähdä mihin mikäkin tavara tulee rinkassa. Pojat säheltää ja pomppii ja reuhoo ja huitoo menemään pitkin olohuonetta. Matkajännitys tekee tehtävänsä ja meno on sen mukaista. Kun mä yritän selitää yhdelle rinkan sisältöä ja saada tavaroita rinkkaan, toinen roikkuu/pomppii/kiljuu vieressä ja vetää omaa showta. Toinen häiriintyy eikä keskity, mä saan puuttua koko ajan tilanteeseen ja homma keskeytyy koko ajan, pulssi ja verenpaine nousee, grrRRRRRRRR! Voisi kuvitella että jos haluaa partioretkelle, niin vähän kiinnostaisi pakkaaminenkin. ...omaa epäjärjestemällisyyttähän tämä tietysti osittain myös on. Toisaalta ihan rehellistä ajanpuutettä.