Tuesday, December 16, 2008

Näitä päiviä riittää

Samu sai eilen uudet joulujuhlavaatteet. Simolle ostettiin jo itsenäisyysjuhlaan. Meillä oli komeita nuoria miehiä tänään, koska Simolla ja Samulla oli koulun joulujuhla. Aivan ihana juhla! Laulettiin kaikkia niitä rakkaita ja ihania joululauluja ja uusia sykähdyttäviä kunnon perinteisellä joulusanomalla. Juhlassa oli ihania esityksiä ja jopa rehtorin puhe osui niin nappiin, että tuli ihan jouluinen olo. Mutta vähän kuuntelin sitä puhetta, että taisi reksi puhua saman puheen kuin viime vuonna. Muistan selvästi sen yhden tarinan :-D

Päivä oli "vaiherikas" ennen kuin päästiin joulujuhlaan asti. Sain kyydin kotiin ja Kalle oli just tullut. Sovittiin että tultaisiin vähän aikaisemmin kotiin, että ehditään laittaa lapset valmiiksi joulujuhlaa varten. Kalle oli kotona muutamia minuutteja ennen mua. Tapasin kotona itkevän Simon. Hän oli just päässyt sisälle ja aivan jäässä. Hän lähti aamulla avain kaulassa. Puhelin oli taas jäänyt kotiin. Ja avain olikin unohtunut pulpettiin. Yleensä ei ota avainta pois kaulasta päivän aikana, mutta nyt oli jostakin syytä ottanut ja laittanut pulpettiin. Saunalla on yleensä aina vara-avain, mutta just nyt ei, kun se oli eilen käytössä, eikä sitä oltu viety takaisin sinne käytön jälkeen. Koulu oli loppunut klo 12 ja Simo oli odottanut 3,5 tuntia pihalla meitä ja avainta. Hän ei ollut tajunut että voisi mennä esim. naapuriin tai edes johonkin Länsikeskuksen kauppaan lämmittelemään tai edes meidän omaan saunarakennukseen. Simo sanoi, että pelkäsi että olisi nukahtanut saunaan eikä me oltaisi löydetty häntä. Simo oli ottanut aurinkotuolin patjan ja yrittänyt nukkua leikkimökin maton alla. Siis voi ressua. Kesti aikansa ennen kuin Simo lämpeni varpaita myöten ja mieli piristyi. Onneksi ei ollut kovin kylmää ja onneksi ei satanut. Itku oli tullut siinä vaiheessa kun oli alkanut hämärtämään. Joulujuhliin lähdettiin siis melkoisessa mielentilassa. Joulujuhlan jälkeen vein pojat syömään Heselle, jos se auttaisi yhtään ja kyllä se varmasti auttoikin. Nyt illalla Simo ei enää puhunut ulkona odottelemisestansa.

4 comments:

Tarleena said...

Voi näitä sun päiviä ja tapahtumia.. Pieni poikaressu, kun paleli ulkona ja silti ajatteli että te ette löytäisi häntä... Mua säälitti niin Simon puolesta. Onneksi kaikki päättyi hyvin...

Anonymous said...

Voi poitsu parkaa :( Onneksi veit Heseen, sillä saa monet murheet unohdettua :D
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin!

Annina said...

Voi stackars Simo, förstår precis hur han måste ha kännt sig. :-( Va rörande att han låg under mattan i lekstugan... O din dag på jobbet var ju inte heller något vidare. Tur att dagen slutade bra i alla fall.

Hanninski said...

Nää, han låg under mattan på gården, inte i lekstugan :-(