Voi mikä aamu!

Huokaisen helpotuksesta kun olen päässyt töihin asti. Jotkut juoruavat aamukahvilla henkilökunnan keittiössä, mä en ollut yhtään sosiaalinen tänä aamuna, joten tässä höyryävän aamuteemukin ääressä muutama sana ennen kuin alan hommiin. Normaalissakin tilanteessa on ikävää herätä migreeniin, mutta varsinkin tällaisella yksinhuoltajaviikolla aamusta tulee siinä tapauksessa katastrofi. Koko viikko on ollut minuuttiaikataulua aamusta iltaan. Jokainen ilta on ollut ohjelmoitu siitä hetkestä saakka kun on kotioven avannut n. klo 23 saakka, jopa 23.30 asti joinakin iltoina. Pyykit on pestävä, astiat laitettava koneeseen, kissat ruokittava, Wilma tarvitsee soseensa ja lenkkinsä, lapsetkin ruokaa ja läksyjä täytyy vahtia, kirjoja on päällystettävänä lähes joka ilta ja eilen oli pakko lähteä kauppaan, kun jääkaappi oli tyhjä ja olin edellisen kerran käynyt ruokakaupassa varmaan sunnuntaina. Iltatoimet venähtivät ja en ehtinyt nukkumaan kuin puoliltaöin.

Aamulla heräsin jomottavaan päänsärkyyn ja pahoinvointiin. Mietin mikä olisi viisainta. Otin lääkkeen ja puolen tunnin ajan siirsin kelloa 5 minuuttia kerralla eteenpäin, kunnes havahduin siihen, että aikatauluni ei tule enää toimimaan. Migreenikään ei ollut vielä kokonaan väistynyt. Normaaleihin aamutoimiin oli nyt puoli tuntia vähemmän kuin normaalisti ja hommaa hidasti vielä puolittain päällä oleva migreeni. Molemmilla lapsilla oli liikuntaa tänään eikä liikuntavarusteita oltu pakattu illalla. Simo on menossa koulun jälkeen kaverin synttäreille - piti katsoa jotkut järkevät vaatteet ja katsoa että Simo saa kortin kirjoitettua. Simon pakettiin lisäksi haluama karkkipussikaan ei ollut vielä paketissa. Oli myös hiustenpesuaamu, hrm. Vettä satoi kaatamalla (sekin vielä) ja Wilman kanssa oli lähdettävä ulos. Pojat söivät mitä söivät sillä aikaa kun olin Wilman kanssa pyörälenkillä. Sade tietenkin lakkasi heti kun tulin takaisin. Hätäisten aamutoimien jälkeen pääsin vihdoin liikkeelle ja myöhästyin onneksi vain 10 minuuttia.

Teekin alkaa loppua ja työkaveri kuului just palaavan työpisteeseensä kahvilta, joten munkin kahvitauko on varmaan sitten loppu. Nyt alkaa lehden teko. Viimeiset materiaalit on saatava tänään Helsinkiin. Vielä pitäisi keksiä kuinka pysyy hereillä ja pystyy keskittymään tässä migreenilääkehuurussa. Onneksi itse migreeni on väistynyt tähän mennessä.

...Kalle ja Dilbert tulevat illalla. Voi kuinka Wilma on kaivannut Dilberttiä! Illasta tulee iloisen jälleennäkemisen ilta.