Loppu hyvin, kaikki hyvin

Viime yönä joku hullu nainen jahtasi mua veitsen kanssa ja juoksin sitä pakoon koko yön. Aina kun heräsin, tajusin nähneeni unta, mutta kun nukahdin uudelleen, uni jatkui täysin todentuntuisena. Heräsin aamuna väsyneenä ja täynnä adrenaliinia. Huh.

Simo lähti aamulla leirikouluun Sauvon Ahtelaan. Töissä oli ihan normaali päivä. Kohokohtana valokuvauskeikka Soiniemessä, seurakunnan leirikeskuksessa. Kävin siellä 4 teinitytön kanssa. Heitä on haastateltu seurakuntalehteen ja nyt tarvittiin kuvia.

Tulin kotiin n. 16.30 ja havaitsin että Samu ei ole kotona. Eikä näköjään ollut käynytkään kotona. Samun koulu oli loppunut jo klo 12 ja sen piti tulla suoraan kotiin, joten huolestuneisuuden häivähdys käväisi mielessä välittömästi. Päästin koirat puutarhaan ja otin kupin teetä. Äiti soitti ja olin kovin vähäsanainen - mietin koko puhelun ajan missä Samu mahtaa olla. Naapurin poika ei ollut nähnyt Samua vilaukseltakaan. 17.30 lähdin liikkelle etsimään Samua. Puhelimeen ei tietenkään vastannut. Ajattelin että hän olisi voinut unohtua vaikkapa kirjastoon ja puhelin hiljaisella. Eipä ollut unohtunut sinne. Kiertelin katuja edestakaisin autolla. Mihin sitä nyt osaa ajaa, kun vaihtoehtoja on miljoona. Soitin kotiin - ei ollut näkynyt eikä kuulunut. Kello oli jo yli kuuden. Voi apua! Mielessäni risteili jo kauhukuvia siitä kuinka joku on kidnapannut Samun tai että Samu on pudonnut Aura-jokeen. Silmissä poltti ja kurkkua kuivi. Kalle sanoi puhelimessa, kun taas tiedustelin hetken kuluttua, onko Samu tullut, että Samu on varmasti unohtunut leikkimään jonkun kaverin kanssa. Mun mielestä silti 6 tunnin myöhästyminen on aika paljon. Luulisi tulevan kotiin kun tulee nälkä ja se tulee kyllä ennen kuutta kun koulussa on syöty klo 10.30. Olin mielessäni päättänyt palata takaisin kotiin ja soittaa ensin kaikki Samun luokan pojat läpi ja kysyä olivatko nähneet mihin Samu meni koulun jälkeen. Rukoilin aivan epätoivoisena että löytäisin Samun HETI. ...puhelin soi: "Petra täällä hei (Petra on Samun partiojohtaja). Mä näin äsken Samun tuolla taidemuseonmäen portailla juoksemassa niitä edestakaisin jonkun toisen pojan kanssa... pojat kysyivät mitä kello on ja juoksivat sitten pois. Toiselta pojalta unohtui reppu, joka on mulla nyt. Mitenkähän mä saisin sen sille Samun kaverille..." Mulla nousi kyyneleet silmiin. Voi mikä ihana puhelu - ihan rukousvastaus ja just silloin kun sitä tarvitsin. Ilolla hain repun Petralta ja kyytsäsin sen oikeaan osoitteeseen. Kun pääsin kotiin, oli Samu juuri tullut klo 18.45. On siinä hyvä tokaluokkalaisen kotiintuloaika koulureissulta kun puhelinkin oli jäänyt kotiin. Arvatkaa vaan keskusteltiinko vähän... Oonko mä vähän hölmö? Kalle sanoo että huolestun aivan liian äkkiä, mutta kyllä noin pienelle tuollainen myöhästyminen on jo paljon ja kun niin kaikenlaista tapahtuu. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin.