Kuulumisia taas pitkästä aikaa

Blogissa hiljaiseloa viime aikoina, mutta oikeassa elämässä syksy on ollut kaikkea muuta kuin hiljaista. Remontti on edennyt ja vihdoin yläkerta on siinä vaiheessa, että voidaan alkaa sisustamaan. Pojat ovat nukkuneet jo muutaman yön omissa uusissa sängyissään, vaatekaapit on viritetty molempien huoneisiin ja mataliin päihin huonetta leveä matala hyllykkö. Koulupöydät ja kirjahyllyt odottavat vielä ostajaansa jossakin kaupassa. Ei oikein ole löytynyt vielä sopivia. Simolle kirjahylly varmaan saadaan IKEAsta, mutta Samun kirjahylly on ongelmallisempi. Työpöydät, joita on myynnissa on jotenkin niin tuikitavallisia kaikki, että ei ihan vielä haluaisi päätyä sellaiseenkaan. Simo odottaa seinälleen myös delfiinitapettia yhteen kohtaan. Muuten pojat valitsivat valkoiset seinät. Lattia on Pergon country silver pine laminaattia ja katto valkovahattua v-ponttista mäntylautaa. Huonekalut tulevat valkoisia. Yleistunnelma on ilmava ja keveä. Tykkää sekä pojat että äiti. Mullekin tulee pieni työhuone yläkertaan. Sinne ei mahdu paljoa muuta kuin työpöytä ja kirjahylly, mutta se on just sen kokoinen, että saan pois alakerrasta mulle kuuluvat romut, jotka eivät oikeasti kuulu olkkariin eikä makuuhuoneeseen. Toivon mukaan tilaa jää vähän askartelutarvikkeillekin. Mikään löhöilyhuone se ei sen sijaan ole.

Viime viikkoina terveysasiat ovat olleet meillä tapetilla. Ollaan hoideltu lähes suolitukoksesta toipuvaa koiraa, jolle jouduttiin tekemään suolihuuhtelu viikko sitten (Lue lisää koirablogista). Ollaan panikoitu alkusyksy sikainfluenssaa ja päädytty kuitenkin siihen ettei oteta rokotuksia. Vitanmiineja ym. vastustuskykyä tukevia tuotteita on eksynyt kaappeihin ja niitä on ehkä syöty vähän liikaakin, mutta kukaan meistä ei ole ollut sairas ainakaan vielä - onneksi. Normaalina syksynä on ollut yleensä tähän mennessä jo montakin pikkuflunssaa, joten ehkä näistä on ollut jotakin hyötyä.

Viimeisin terveyteen liittyvä episodi oli Simon jalkapöydän murtuma. Keskiviikkona koulussa hän oli hypännyt välitunnilla jostakin telineeltä alas ja jalkaan oli sattunut ihan hirveästi. Oli saanut luvan opettajalta olla välitunnin sisällä, mutta terveydenhoitajaa ei ollut päässyt tapaamaan, koska tämä ei ollut paikalla. Opettaja oli kuullut tästä. Opettaja oli päästänyt Simon lähtemään koulusta omine neuvoineen, vaikka tämä oli poistunut luokasta pulpeteista tukea ottaen ja seinään nojaten. Opettajakin sanoi kyllä kiinnittäneensä huomiota siihen, että Simo nilkuttaa, mutta hänen mukaansa mikään ei viitannut siihen, että Simo olisi pahemmin loukkaantunut. Kuitenkin vain 15 minuuttia tunnin loppumisen jälkeen Simo oli onnistunut kaatumaan portaissa, konttaamaan vessaan ja kenkä oli hukassa, koska sitä ei saanut jalkaan kun sattui niin. Samu, joka oli palannut koululle takaisin unohdettuaan reppunsa sinne (ihan selvää johdastusta!) oli tavannut koulun pihalla Simon kavereita, jotka olivat sanoneet Samulle, että Simon jalkaan sattuu ihan hirveästi, oli lähtenyt etsimään Simoa. Kun Samu soitti, olivat vessassa ja Simo itki taustalla. Lähdin heti töistä Naantalista Turkua kohti hakemaan Simoa ja Samua ja lähdettiin heti lääkäriin. Jalkapöydän yksi luu oli murtunut. Simo kulkee nyt kepeillä ja ainakaan 1,5 viikkoon ei saa yhtään laittaa jalkaa maahan. Kipsattu ei, koska tuossa paikassa olevia murtumia ei kipsata, mutta liimaside tulee olla jalassa kunnes parantuu. Kysymys kuuluu miksi opettaja ei soittanut minulle? Luulisi näkevän, että lapsi on kipeä, jos vain 15 minuuttia tunnin jälkeen tilanne on tuo. Olen pahoillani, mutta mun kristillinen rakkaudteni ja ymmärrykseni ylittyi. Harkitsen valituksen tekemistä. Opettaja nimittäin vastasi kyselyyni ylimielisesti, että voi voi kun poika ei pyytänyt muuta apua kuin lupaa olla välitunnin sisällä. Ja että hänen koulusta lähtiessä koululla oli muitakin opettajia paikalla, joilta kyllä olisi saanut apua sitä pyydettäessä. Hän siis sysäsi kaiken vastuun lapselle. Hänen aikuisena olisi täytynyt huolehtia siitä että lapsi ei tuossa kunnossa lähde kotiin päin, että kaatuu portaissa, kun ei pääse kävelemään ja joutuu konttaamaan vessaan. Ja olisipa ollut ikävä iltapäivä, jos minä olisin ehtinyt menemään siihen puoli kolmelta alkaneeseen kokoukseen. Minua ei olisi saanut puhelimella kiinni ennen neljää enää. Kallekin oli kokouksissa sen iltapäivän. Olisipa ollut hauskaa Simolla. ...ja niin kipeä kuin se jalka oli. Ei edes tuettuna meinannut pystyä pomppimaan yhdellä jalalla koulun ovelta autoon, kun tärinä sattui ja autossakin Simo valitti koko ajan, vaikka jalka oli levossa. Kun päästiin lääkärille, jalassa oli selvää turvotusta.

Olen reilusti joululoman tarpeessa ja aijon sitä ottaa (osan vuosilomia, osan ylityötunneista) jopa kolme viikkoa. Aijon mennä takaisin ehkä vasta 11.1. Viimeinen työpäiväni ennen joulua on näillä näkymin 18.12 perjantaina. Molemmissa päissä lomaa on 2-3 päivää ylityövapaita, joten niihin saattaa tulla vielä muutoksia varsinkin sinne loppiaisen jälkeisille päiville. Tällä hetkellä kyllä tuntuu siltä, että haluan oikeasti kunnon breikin.

Nyt täytyy lähteä koirien kanssa päiväkävelylle. Samu on partioyöretkellä ja tulee vasta huomenna. Simo lukee ylhäällä sängyssään löhöillen maantiedon kokeisiin, jotka ovat maanantaina. Tiistainakin on koe ja se on se pahin, nimittäin saksan koe.

Kissablogigin on taas päivittynyt...

Hyvää joulua kaikille, jotka täällä käyvät. Se on tosin pienie ja tarkkaan valittu porukka, mutta kiva jakaa tapahtunutta joidenkin kanssa.