Joulun ajan ja uuden vuoden kuulumisia

Viime yönä kotiuduimme klo 04.30 Pohjanmaan reissulta. Lähtö venyi ja venyi. Simo alkoi sanomaan juuri silloin kun piti lähteä autoon, että häntä oksettaa ja sen jälkeen poika linnoittautui vessaan ja istui siellä tunnin. Vatsan oli myös löysällä pahoinvoinnin lisäksi. Yritin välillä hoputtaa ja sain itkun sekaisella äänellä vastauksen, että aina vaan on tunne, että tulee... Vihdoin kun sain hänet ulos vessasta ja paikki pakattua autoon, Simo sanoi, että taas pitää mennä vessaan. Jee... mielessä kävi jo, pitäisikö jäädä Pohjanmaalle sairastamaan vatsatautia, mutta päädyttiin kuitenkin siihen, että yritetään päästä kotiin, kun tauti oli vasta aluillaan ja kun ei tiedä kuinka pahaksi menee ja montako päivää kestää. Olisimme pian jääneet jumiin Alavudelle koko uudeksi vuodeksi. Kunhan päästiin liikkeelle, Simon olo kuitenkin parantui ja pärjättiin yhdellä tauolla pari tuntia lähdön jälkeen. Loppumatkan nukkui. Aamulla oli vähän kalpea, mutta muuten kunnossa. Lounaan jälkeen valitti hetken aikaa, että mahaan sattuu. Siitä ei kuitenkaan seurannut mitään. Itselläni on nyt hieman vilunväreitä, mutta luulen johtuvan siitä, että olen kastellut sukkani moneen kertaan tänään autoa ja peräkärryä purkaessa ja kenkiä riisuessani. Lisäksi Kalle oli laskenut talon lämpötilaa pari askelta reissun ajaksi, eikä lämpötila ehtinyt ihan nopeasti nousemaan takaisin palattuamme.

Joulu meni ihan kivasti - rauhallisempi kuin moni muu joulu. Oltiin muuten kotosalla, mutta jouluaattona mentiin Kallen vanhempien luokse syömään klo 12 ja tultiin kotiin n. klo 16. Paikalla oli joulupukki lähinnä Kallen siskon pieniä lapsia varten. Meidän isot lapset kieltäytyivät ensimmäistä kertaa laulamasta pukille. Ensi vuonna, kun on vuoro viettää jouluaattoa Alavudella, taidan sanoa äidilleni, että pukkia ei tarvitse enää tilata. Jouluilta oli mukavan leppoisa. Harmittaa kun en saanut työpaikan hyvää isoa kameraa mukaan täksi jouluksi, mutta kuvailin pikkupokkarilla eläimiä hieman jouluaattoiltana ja laittelin niitä kuvia kissa- ja koirablogeihin. Osasta tuli ihan kivoja. Yökävely kulkuskauluksissa lumisena jouluyönä oli ihana.

Joulupäivänä laiskoteltiin kotona. ensimmäistä kertaa meidän ei tarvinnut lähteä joulupäivänä mihinkään. Joulupäivän iltana katsottiin koko perheen elokuva Pentujengi ja joulupentu. Pukki toi pojille myös kaksi muuta Pentujengi-elokuvaa ja täytyy sanoa, että ne olivat tämän joulun piristys aikuistenkin mielestä. Pentujengi ja joulupentu -elokuvan päätähtenä on pyreneitten koiran pentu, joka tottakai on maailman suloisen olento. Sanoin Kallelle elokuvan nähtyämme, että tämän elokuvan jälkeen tuhannet lapset haluavat - ja saavat - itselleen pyreneitten koiran, eivätkä perheet tiedä millaista koiraa ovat ottamassa. Kalle googletti sinä iltana tietoa elokuvasta ja pyreneitten koirista ja päätyi jossakin vaiheessa filmin päätähden kasvattajan kotisivuille, joilla kasvattaja kertoo pyreneitten koiran olevan rauhallinen ja lapsille sopiva iso ja ystävällinen lähinnä nallekarhua muistuttava koira =:-o Huh! Virallisessa rotukuvauksessa puhutaan hyvin voimakastahtoisesta ja itsenäisestä koirasta, joka taistelee kuolemaan saakka....

Tapaninpäivänä Alavudella tapasinne äidin siskon perheen. Sunnuntaina kävimme Simon kummitädin synnyinkodissa kahvilla, koska kummitädin perhe sattui olemaan siellä samaan aikaan kuin me. Oli ihana nähdä. Heidän kanssaan tapaamme niin kovin harvoin, kun välimatka Viitasaarelle on niin pitkä.

Maanantai oli Velj. Keskinen päivä. Ostettiin lähinnä lapsille vaatteita.

Tiistaina meidän pojat leikkivät pitkään ulkona naapurin nelivuotiaan kanssa. Tämä oli Simon ensimmäinen lumileikki tänä talvena. Aikaisemmin en uskaltanut päästää sen jalkapöydän luun murtuman takia, mutta jalka näytti kestävän, joten luotetaan nyt sitten siihen, että se on parantunut. Illalla Simolle sitten iski se äsken kuvailemani vatsatauti tms. ja yöllä ajettiin kotiin.

Tänään ollaan tyhjätty autoa ja peräkärryä ja laitettu tavaroita paikoilleen.

Siinä meidän joulun aika. Huomenna uuden vuoden aattona meille tulee rakas ystäväperhe viettämään jo perinteeksi tullutta uuden vuoden aattoa yhdessä. Lapset odottavat huomista kuin kuuta nousevaa! Saattaahan olla, että Simon vatsavaivat olivat jännitystä, kun vihdoin on odotettu uusi vuosi. Tänään lapset kävivät aivan ylikierroksilla. Kävimme katsomassa IKEAsta pojille koulupöytiä, mutta lähdettiin käytännössä kesken pois, kun pojat, varsinkin Samu, pelleilivät ja riehuivat koko ajan ja ruokaostosten ajan pojat härnäsivät toisiaan autossa. Mulla ei ollut kertakaikkiaan energiaa enää siinä vaiheessa ottaa niitä mukaan kauppaan, kun olin nähnyt sen menon IKEAssa. Onneksi pyhät ovat kohta ohi ja joululahjakarkit syöty, niin voidaan palata vähäsokeriseen ja lisäaineettomaan ruokavalioon. Sokeri ja lisäaineet meinaan oikeasti vaikuttavat noiden kahden käytökseen.

Dilbert odottaa huomista myös innolla, sillä Dilbert kuuluu niihin harvinaslaatuisiin koiriin, jotka rakastavat raketteja ja kaikenlaista pauketta. Kun pahin rakettisade tulee alas keskiyöllä, Wilma kiipeää syliin, mutta Dilbert haluaa ulos katselemaan raketteja! Jokainen raketti merkitsee hänelle namupalaa ja aina kun räjähtää, Dilbertin kuono löytyy jonkun taskusta etsimästä palkkaa.

Minulla on vielä ensi viikko lomaa. Aika on mennyt nopeasti, enkä haluaisi ajatellakaan töitä. ensi viikolla haluaisin ehtiä vielä tapaamaan joitakin hyviä rakkaita ystäviä, viemään pojat (ja itseni) kampaajalle), hierotuttaa koirat Piipalla ja käydä Adalmiinan helmessä Paimiossa. Ilona tulee loppiaiseksi hoitoon meille, kun omistaja on laivaristeilyllä. Koulu alkaa torstaina ja perjantaina Samu viettää aika monta kuukautta myöhästyneenä kavereidensa kanssa synttäreitä sirkuskoulussa. Perjantai-illalla lähdemme vielä uudelleen Pohjanmaalle, koska lauantai-iltana on kummisetäni hautajaiset. Emme millään saaneet yhdistettyä joulua ja hautajaisreissua. Toinen matka näin pian edellisen jälkeen maistuu vähän puulta, mutta onneksi ei tarvitse juurikaan pakata. Jätin nimittäin suurimman osan oleellisista tavaroista (vaatteet, ym.) äitini luokse jo nyt. Koirillakin on ruuat siellä pakastimessa ensi viikonloppua varten, samoin kissoilla.

...olen joka ainoa joulu vannonut, että valmaistaudun seuraavaan jouluun niin ajoissa, että kaikki on valmiina jo viimeistään lokakuun lopulla, mutta sitä ei ole koskaan tapahtunut. Tällä kerralla kuitenkin minulla on jo nyt ensimmäinen ensi joulun joululahja ostettuna Kallen siskon lapsille. Myös ensi joulun joulukorttivalokuva on valittu ja siihen on tekstit suunniteltu. Jospa ensi jouluna olisin aikataulussa...

Lopuksi vielä ihanaa, onnellista ja kaikin puolin unelmat täyttävää siunattua uutta vuotta jokaiselle teistä, rakkaat ystänäni!

Ulkona satoi lunta.

Mahdoinko näinkö unta?

Pieni hiutale taivaalla lenteli,

selässään taivaan enkeli.

Kädessään onnea kantoi,

uudeksi vuodeksi sinulle antoi…